Hesarissa oli "Alaviite"-kolumni/ Veli-Pekka Leppänen "Poltettuja ja
hylättyjä kirjoja", koskien suomessa v. 1937 hylättyä suomenjuutalaisen
Israel-Jacop Shurin väitöskirjaa, joka (ensin hyväksyttiin) hylättiin
Helsingin Yliopistossa.

"Rehtori Ilkka Niiniluoto asetti työryhmän tutkimaan oliko "loukattu hyvää
tieteellistä käytäntöä"

Selvitettyään juttua työryhmä lausui 9. huhtikuuta, "että 1930-luvun
menettely- ja laatukriteereitä ei väistöstarkastuksessa rikottu ja että
hylky tuli tieteellisin perustein"

(Leppänen ei ole huomannut tärkeintä työryhmä on asennoitunut Suur Suomen
aikaan, ja laatinut arvionsa Saksassa vallinneeseen tilanteeseen, jossa
juutalaisille näytettiin paikkansa!)

Jos joku (porvari)ehdokas saa yrityksiltä vaalirahaa, niin heti
epäillään hänen kansanedustajana suosivan ko. firmaa.

Mutta kun SAK-SDP:n ehdokas saa rahaa
- Paperiliitolta 10 000 euroa
- AKT:lta 10 000 euroa
- Metalliliitolta 10 000 euroa
- Metalliliiton Kemin korpikommunistien änkyräosastolta 10 000 euroa,
niin ei ole mitään ongelmia tai jääviysepäilyjä. Ja sitten kelpo
edustaja (ex-pääluottamusmies) tukee tovereita työelämän
lainsäädäntöasioissa ja laittomissa lakoissa.

Suoran rahanjaon lisäksi:
- SAK:n toimiston duunarit tekevät vaalien alla täydellä palkalla
SDP:n vaalityötä (muulloin osapäiväisesti)
- SAK mainostaa mediassa SDP:n linjojen mukaan
- SAK antaa toimitilansa SDP:n ehdokkaiden käyttöön veloituksetta
- SAK jakaa SDP-propagandaa luottamusmiesten kautta työpaikoille
- SAK:n monistuskoneet jauhavat SDP:n vaalilehtisiä
jne. jne.

On 14 touko, 23:16, Sampo Smolander +newsns...@helsinki.fi> wrote:

Elettiimpä aikoj, jolloin yhteiskunnallinen kehitys ei vielä ollut ehtinyt
aivan luokattomalle tasolle. Elelivät siis kartanonherrat, talolliset,
torpparit ja maattomat samoilla kunnahilla ritirinnan ja pikaisesti
tarkastellen sovussa keskenään.

Kalle Kapitalisti oli suuren vusun päämies, kartanonherra, jolla oli
maapläntti poikineen pitkin pitäjiä pidettävänään. Osa oleili päätilan
yhteydessä ja tilanhoitajan hellässä huomassa ne maapalaset kukoistivatkin
kilvan Kalle Kapitalistin kassakirstun kanssa. Mutta olipa vähäisempiä
palasia pitkin pitäjän perukoita, joita ei suuren tilan pieni tilanhoitaja
ehtinyt huolella helliä. Ja jopa niistä joku pääsi ränsistymään ja
rämettymään.

Yhtä tuollaista syrjäistä maapalaa oli muuan maaton nuoripari jo jo jonkin
aikaa kauhistellut. Miten saattoi noin viljava maapala olla noin huonolla
hoidolla. Menivätpä lopulta Kalle Kapitalistin kartaneoon havainnoistaan
kertoilemaan. Tarjoutuivat jopa ostamaan maapalan, jos sen hoitaminen ei
Kalle Kapitalistia kiinnostanut.