Tuosta anarkismianalyysistä (jarimaki politiikkaryhmässä hetki sitten) tuli
mieleen:

Oliko Robin Hood konna vaiko sankari?

Niille, jotka ei muista, lyhyt tiivistelmä: Robin Hood eli joukkioineen
Sherwoodin metsässä - laillisen yhteiskunnan ulkopuolella - ja ryösti
rikkailta ja jakoi saaliistaan köyhille. Tarina ei muistaakseni kerro/ota
kantaa siihen, jakoiko kaiken ryöstämänsä köyhille, mutta nettoveroaste ei
ollut tarkoituksenani nostaa keskustelun kärkeen.

Kysymys siis "akateemisemmassa muodossa" kuuluu:

Onko olemassa universaali oikeudenmukaisuus, joka laillistaisi rikoksen
järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan?

Jatkot varmaan kuuluis filosofiaan, mutta kun en seuraa sitä, niin
ehdotetaan s.k.yhteiskuntaa

Anarkistisen ohjelman arviointia (anarkismi.net)

"1. Järjestön tavoitteena on suoraan demokratiaan ja itsehallintoon
perustuva yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhtäläinen valta
päättää itseään koskevista asioista."

Kannatettava idea.

"Asiat tulisi päättää aina mahdollisimman paikallisesti ja kaikkien
asianosaisten yhteiskokouksissa, milloin tämä vain on mahdollista."

Tietyin varauksin OK, mutta sanat "päättää yhteiskokouksissa"
haiskahtavat kommuunimeiningiltä. Yhteiskokouksista tulee helposti
tapahtumia, joissa muutamat aktiivit junttaavat asioita läpi
haluamallaan tavalla.

"Asioissa, jotka koskevat niin laajoja piirejä, että edustajia
tarvitaan, näiden tulisi edustaa ainoastaan valitsijoidensa
mielipidettä; heidät tulisi voida erottaa ja heidän tekemänsä
päätökset kumota, jos he toimivat ilman valitsijoidensa valtuutusta."

Sarkozy haluaa eroon 35-tuntisesta työviikosta
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id79418.html

Ranskassa on hippaleikki viikkotyöajan ympärillä menollansa - tai ainakin
Ranskassa se on näkyvämmin esillä kuin meillä. Siellä ay-piirit tuntuvat
vetoavan siihen, että "riittämätön työn kysyntä" pitää jakaa tasaisesti koko
porukalle. Presidenttti taas tuntuu ajattelevan toisin.

Olettamuksella työn tuottavuuden kasvusta syntyy tietystikin jotain
jaettava. Toisaalta työn tuottavuuden nousu mahdollistaisi elintason nousun,
jos työtä tehtäisiin kasvavan tuottavuuden oloissa entinen määrä. Jos taas
työn tuottavuus nousee, muttei tarvittava tuotos, niin silloinhan tulee
paineita työttömyyden kasvulle. Oman haasteensa asettaa väestön
ikääntyminen. Jos työn tuottavuus nousisi, mutta väestön työvoimaosuus
pienenisi, olisi mahdollista käyttää työn tuottavuuden nousu elintason
turvaamiseen.

Suurin vaara piilee siinä, että tuottavuuden kasvulle löytyy "liian monta
ulosmittaajaa" työntekijöiden halutessa parempaa elintasoa, kasvavan
eläkeläisjoukon halutessa kunnon eläkkeitä ja vielä kolmanneksi
työttömillekin pitäisi järkätä duunia.

Kasvun rajat tulee tällä erää vastaan. Merkittävin kasvun moottori -
kotitalouksien velkaantuminen saavuttaa piakkoin kyllästymistason ja
yhdistettynä kansainväliseen epävarmuuteen, se on jo puoli vuotta sitten
ajanut rakennustuoteteollisuuden loivaan laskuun. Yksi toisensa jälkeen
yritykset tiedottavat sopeuttavista toimista. Tulikivi löi pöytään
ensimmäisen vähän isomman sopeutusohjelman - yli 20 %% väestä vähennetään:

http://www.yle.fi/uutiset/talous/oikea/id79379.html

Ei tullut Kataisen arvailu suunniteltua suuremmista veronalennuksista
päivääkään liian aikaisin - harmi, ettei niitä ehditä varhentaa kokonaisella
vuodella, sillä nyt olis kotimarkkinakysynnän rohkaisemisen aika - eikä
vasta vuoden päästä.

Jatkot s.k.talous

--
Nicholas Mountain welho.com> dokumentoi hillittömästi
kakaraskeidaa.